Kuvia Plymouthista ja kotikonnuilta

Kanssamatkustaja

Ystäväni Sara sateisessa Plymouthissa

Matkalounas

Melojat uhmaavat aaltoja

Meidän huone ja millä me eletään

Mummopäivä

Olemme Saran kanssa kuin kaksi mummoa: ulkona sataa ja meitä kolottaa niin pysymme koko päivän kotosalla, kudomme ja kuuntelemme kuorosovituksia joululauluista. Näin otimme myös ensimmäisen askeleen kohti joulua: tähän mennessä sen tuloa on ollut vaikea uskoa. Äsken satoi rakeita, mutta lämpö sulatti ne heti.

Arkinen puurtaminen on jatkunut entisellään sitten viime kirjoituksen. Kuluneiden päivien pisimmät retket ovat suuntautuneet St Ivesin Tescoon ja takaisin. Jännitystä työpäiviin ovat tuoneet väärät palohälytykset, joiden myötä koko yli satapäinen henkilökunta+vierasjoukko on rahjustanut kuka huonoilla ja kuka vetreämmillä jaloillaan läheiseen autotalliin.

Tieto siitä, että kolmen viikon päästä hotelli menee kiinni muutamaksi päiväksi, sekä tuleville päiville ja joulu-uudenvuoden ajalle tehdyt sunnitelmat ilostuttavat mieltä. Kerron niistä lisää myöhemmin. Nyt koitan onnistua lataamaan kuvia sanojen sijaan.

Kolme kuvaa

Sukulaissieluja ja kuninkaallisia yhteyksiä

Osallistun kerran viikossa kirjastolla pidettävälle englannintunnille. Ryhmässämme on monta meidän hotellilta ja muutama muualta, kansallisuuksinaan thaimaa, unkari, ranska ja baskimaa. Ohjelmassa on lähinnä pikku harjoituksia ja juttelua, mutta tärkeintä itselleni on juuri muiden nuorten tapaaminen ja tähän maahan liittyvän nippelitiedon kerääminen natiiviopettajan tarinoista. Viime viikolla käsittelimme epä- ja virallisia kutsuja, ja tänä maanantaina opettaja toi tunnille muutamia itse saamiaan kutsuja - ei mihin tahansa bileisiin vaan Buckinghamin palatsiin! Kävi ilmi, että hän on ilmeisesti eläkkeellä oleva anglikaanipappi tahi -piispa, ja työskenteli jonkin aikaa kuningattaren palveluksessa kymmenisen vuotta sitten (tehtävä ei täysin valjennut minulle). Saimme nähdä niin istumajärjestyksen ja menun palatsin päivällisiltä, viime vuoden joulukortin kuningattaren allekirjoittamana kuin kirjeen prinssi Charlesilta. Ei täällä siis minkään turhien jätkien kanssa olla tekemisissä.

Tunneilla myös aloitti opettajaharjoittelijana ruotsalainen tyttö. En olisi ikinä uskonut että naapurimaalaisen tapaaminen ja muutaman lauseen pinkeäminen muistin hämäristä voisi joskus tuottaa niin paljon iloa! Tuntui melkein kuin olisi tavannut sukulaisen pitkästä aikaa. Hän oli ensimmäinen pohjoismaalainen johon olen täällä törmännyt.

Satunnaisten tunnekuohujen saattelemana elämä täällä on taapertanut tasaiseen tahtiinsa. Olen käynyt huonekavereiden kanssa taivastelemassa isompien kaupunkien ihmeitä, viimeksi eilen Plymouthin kauppojen tavarapaljouden äärellä. Thaimaalainen A tutustuttaa minua innolla thai- ja muuhun aasialaiseen ruokaan; viimeksi illastaessamme tein tuttavuutta paahdetun ankan kanssa ja nyt napsin orapihlajanmarjalastuja. Marraskuu toi tullessaan tyrmäävän tuulen, hyytävän ja arvaamattoman sateen sekä yksinkertaisista ikkunoista sisälle änkevän kylmyyden. Mamman kutomat villasukat ja partiovermeet lämmittävät mieltä ja ruumista.

Lopuksi yritän onnistua lataamaan kuvan tai toisenkin kotikaupungistani.

Kuvia Eedenistä, klikkaa isommaksi

Kuukauden kuluttua

Tänään olen asunut St Ivesissa kuukauden.

Taustaa tämänhetkiseen tilanteeseen: lukion päätyttyä halusin lähteä maailmalle. Niinpä muutaman välivaiheen jälkeen pakkasin kamppeeni ensin kahteen, sitten yhteen matkalaukkuun ja muutin kotikaupungistani Tampereelta monin verroin pienempään satamakaupunkiin St Ivesiin, Cornwallin alueelle, Englantiin.

Työskentelen kohtalaisen suuressa hotellissa nimikkeellä General assistant eli jokapaikanhöylä, mutta toistaiseksi tuon helpotusta vieraiden janoon hotellin baarissa. Ensimmäiset viikot työ oli yksinäistä ja toivottoman tylsää. Maanantaina alkaneiden all inclusive -viikkojen johdosta työnkuva kuitenkin muuttui kertaheitolla, sillä osa juomista on ilmaisia tietyn ajan illasta. Nykyään meitä on töissä aina kaksi baarimikkoa sekä loppuillasta lasinkerääjä. Päättymättömän jonon palvelemisessa riittää hommaa; kokemuksesta kassantätinä on ollut apua.

Asun hotellin yhteydessä kahden tytön, thain ja unkarilaisen, kanssa. He ovat olleet suurena apuna tähän kaikkeen uuteen tutustuessa. Hotellissa on paljon muitakin nuoria ulkomaalaisia työntekijöitä, eniten juuri noita kahta kansallisuutta. Työporukka pomoineen kaikkineen on hyvää väkeä, eikä yhteistyössämme ole pahempia ongelmia ilmennyt.

Näin pienessä kaupungissa täytyy todella keksiä tekemistä, ja olenkin löytänyt kuntosalilta ja uimahallista uudet harrastukset itselleni. Kirjastolla käyn viikottain englannintunneilla. Kulkuyhteydet lähimpiin isoihin kaupunkeihin ovat ihan hyvät, ja niissä on kiva toisinaan käydä löytöretkillä.

Yhteenvetona olen viihtynyt tähän mennessä hyvin. Tunnelma on koko ajan rennompi, eikä töissä tarvitse enää pinnistellä muistaakseen mitä milloinkin pitää tehdä. Eilen sain tosin päälleni kunnon kaljasuihkun, kun yritin vaihtaa oluttynnyriä. Sellaista sattuu.

Siinä päällimmäiset ekalta kuukaudelta. Lopuksi muutama kuva Eden Projectista eli jättimäisistä Välimeri- ja sademetsäkasvihuoneista, jossa vierailimme tällä viikolla, tulevat seuraavaan postaukseen.

Alku

Tämä blogi tulee pitämään sisällään kertomuksia ja kuvia ajalta, jonka vietän Brittein saarella elämäni ensimmäisenä välivuotena.