Hei taas!
Nyt on meneillään käännekohta Ghanan seikkailussa. Perjantaina lopetimme hommat koulussa, viikonlopun vietimme ICYE:n leirillä ja huomenna lähden Marien kanssa kuukauden reissuun Ghanassa ja Burkina Fasossa. Tämä viikko koulussa on ollut haikea ja huikea. Pidin viimeisillä tunneilla visailuja, leikkejä ja lauluja, ja voi että miten hauskaa oli! Perjantaiaamuisin meillä on aina tunnin mittainen ”jumalanpalvelus”, jossa joku opettaja saarnaa, lauletaan, kerätään kolehti ja tanssitaan. Tänä perjantaina tanssiosuus oli aivan erityisen pitkä. Rummut soi, lauletaan ja tanssitaan. Aivan huippua! Palaamme koululle vielä yhdeksi päiväksi reissun jälkeen, sitten se on lopullisesti menoa..
Leirillä oli tosi mukavaa tavata kaikkia vapaaehtoiskavereita ja jakaa kokemuksia. Meitä on vain viisi jotka lähtevät kotiin nyt maaliskuussa, muut viettävät kokonaisen vuoden. Toisaalta tämä kuusi kuukautta on liian lyhyt ja hurahti turhan äkkiä, toisaalta vuoden palvelus olisi aika hurjan pitkä.
Tänään olemme pakanneet minimimäärän tavaroita pieniin reppuihimme, ja yritämme pärjätä niillä kuukauden verran. Aloitamme Bosomtwi-järveltä, joka on tässä aika lähellä. Siitä jatkamme Volta-järvelle ja yritämme päästä veneellä jonkun matkaa sen halki, ja jatkamme pohjois-Ghanan kautta Burkina Fasoon. Siellä parin viikon pyörähdys, ja sitten palaamme Kumasiin muutamiksi päiviksi ja lähdemme Accraan valmistautumaan kotimatkaan. Tässä tämä siis oli.
Työvaiheen päätyttyä voin sanoa olevani tyytyväinen siihen, miten kaikki sujui. Minun ei tarvinnut keksiä koulussa itselleni väen väkisin hommaa, vaan sain heti alusta alkaen selkeän työtehtävän englannin lukemisen parissa. Olen iloinen, että sain opettaa niin monenikäisiä (6-15 -vuotiaita). Pienet lapset olivat välillä raisuja ja kanteluun taipuvaisia, mutta oli palkitsevaa saada heidät ymmärtämään, mistä milloinkin on kyse. Yläluokkalaiset tajusivat paremmin, mistä koulussa on kyse, ja varsinkin koulun vanhimmilla oli todella hyvä opiskelumotivaatio ja uteliaisuus. Heidän kanssaan saattoi myös jutella suuremmista linjoista kuin vain kirjan lauseiden merkityksistä. Koulu perustuu paljon ulkoa opetteluun ja toistoon, ja toivon saaneeni oppilaat käyttämään edes vähän enemmän maalaisjärkeä ja ylipäätään ajattelemaan. Luovuudelle ei myöskään anneta tässä koulumaailmassa arvoa, ja otin myös tämän osa-alueen käyttöön tunneilla. Liikunnan opettaminen oli toivottavasti myös hyödyllistä, ja ainakin hauskaa. Pienemmät lapset kyllä yltyivät välillä aivan hurjiin tappeluihin ja huutoon leikkien tuoksinassa, ja aika meni joskus vain heidän taltuttamiseensa. Mutta ainakin saatiin purettua heidän lähes loputonta energiaansa.
Olen onnellinen ja innoissani lähteä huomenna tien päälle. Palataan asiaan kuukauden kuluttua!
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
maanantai 17. tammikuuta 2011
Talvi
Onnellista uutta vuotta! Tänne tammikuu toi tullessaan kuivat kädet ja lähestulkoon viileOnnellista uutta vuotta! Tänne tammikuu toi tullessaan kuivat kädet ja lähestulkoon viileät yöt. Kuivan kauden eli harmattanin olemukseen kuuluvat myös sumuiset aamut ja illat sekä oppilaat, jotka käyttävät huulikiiltoa.
Joululoma saatiin kunnialla päätökseen. Vuotta vaihdoimme suurella kalpeanaamajoukolla Cape Coastin merituulahduksissa. Yhtenä päivänä kävelimme Marien kanssa pitkällä tyhjällä rannalla. Kun vastaan tuli pikkuruinen kylä, autoimme asukkaita vetämään verkkoja rantaan. Siinä onkin päivälle ohjelmaa; kylän kaikki kaksilahkeiset vetävät köyttä yksissä tuumin useamman tunnin ajan. Rytmikkäät työlaulut ovat paikallaan siivittämään välttämätöntä rutiinia!
Nyt on päästy taas arkeen kiinni. Oppilaat ovat loman jäljiltä vähän pitelemättömiä, mutta vähintäänkin kohisten lähestyvä loppu saa minut antamaan paljon anteeksi. Tällä hetkellä meillä on enää kaksi viikkoa koulua jäljellä. On vaikea käsittää, että kohta vedetään viimeisiä tunteja ja valmistaudutaan jättämään hyvästejä 500 oppilaalle ja mainioille kollegoille. Vaikka matkanteko onkin ihan uskomattoman antoisaa ja hienoa, surullista on se, että sydämestä pala jää tälle mantereelle, mutta palata ei voi vierailemaan ihan tuosta vaan.
Tiedän, että kaikista eniten tulen kaipaamaan tätä omintakeista ja hulvatonta kansaa. On niin viihdyttävää, kun julkisilla alueilla ihmiset ovat oikeasti tekemisissä toistensa kanssa vaikka olisivatkin vieraita keskenään. Jos ghanalainen kokee tai näkee vääryyttä, ei hän lainkaan epäröi älähtää ellei jopa ryhtyä solvaamaan pahantekijää. Jos kuski hänen edessään törttöilee, pistää hän päänsä ulos ja huutaa, ”Driver why?” Jos hän näkee jotain kummallista trotron ikkunasta, hän kommentoi sitä kovaan ääneen muiden kanssa ja tuijottaa perään niin pitkään kuin voi (tähän kummalliseen sisältyy myös valkoinen ihminen). Kaikki tämä takaa sen, että jos lähdet kotiovestasi ulos, tylsistymisen vaaraa ei ole.
Vitsailussa ghanalaiset ovat ihan omaa luokkaansa. Joka päivään sisältyy niin monta hauskaa kohtaamista, että hupia niistä riittää vielä jälkeenkin päin. Toki monet jutut ovat samaa kauraa: joka ikinen kerta Marien esittäytyessä vastapuoli heittää: ”Mary, Jesus’ mother!”. Mutta yhden kerran vastalaukaus yllätti: ”Mary Christmas!” Ghanalaisten englannissa on tietyt maneerit, joita kaikki noudattavat yksissä tuumin. ”Small small” tarkoittaa vähän, ”Do you hear what I’m saying?” Ymmärrätkö mitä tarkoitan?, ”It’s sweet” se on herkullista. Ruokaillessa ruoattomalle sanotaan” You are invited”. Monien ilmausten todellisen merkityksen olemme jo oppineet tuntemaan. ”I’m coming back very soon” tarkoittaa että puhujaa ei kannata odottaa takaisin moneen tuntiin tai jopa saman päivän aikana. ”One day one day” on avoin futuuri, enemmänkin tarua kuin totta.
Vielä kerron yhdestä projektista, jossa olemme olleet nyt pari kertaa mukana. Muutamat ghanalaiset ystävämme ovat pistäneet alulle lastenkyläprojektin, joka tulee tarjoamaan perhemäisen kodin ehkä 40 lapselle. Keskelle viidakkoa, pienten kylien läheisyyteen on alettu muodostaa tätä pihapiiriä. Kaivo on pian kaivettu, yhdet perustukset valettu ja ensi viikolla aletaan rakentaa. Eilen vietimme kylässä kunnon työpäivän. En olisi uskonut pystyväni kantamaan mitään pääni päällä, mutta niin vaan me keltanokat pistimme menemään rakennustiiliä paikasta toiseen. Se onkin arvaamattoman helppoa, eikä väsytä ollenkaan niin kuin käsillä kantaminen. Tämä hanke on hyvä juttu ja sellainen, johon itse voisin panostaa myöhemminkin. Toisin kuin valitettavasti moniin kehitysyhteistyöprojekteihin, tämän rehellisyyteen voin oikeasti luottaa, sillä tiedän etteivät omistajat ole aikeissa vetää rahaa välistä omiin tarkoituksiinsa. Projekti on vielä alkutekijöissään ja rakennussuunnitelma on viisivuotinen, mutta ensimmäiset asukkaat aiotaan kotiuttaa jo tämän vuoden puolella. Tässä on siis sinullekin oiva mahdollisuus auttaa! Olen käytettävissä mikäli kaipaat lisätietoa. Nyt hyvää yötä, on aika saattaa kirjoittaminen päätökseen. Palataan vielä ennen kuin lähdemme Marien kanssa lopputurneelle!
Joululoma saatiin kunnialla päätökseen. Vuotta vaihdoimme suurella kalpeanaamajoukolla Cape Coastin merituulahduksissa. Yhtenä päivänä kävelimme Marien kanssa pitkällä tyhjällä rannalla. Kun vastaan tuli pikkuruinen kylä, autoimme asukkaita vetämään verkkoja rantaan. Siinä onkin päivälle ohjelmaa; kylän kaikki kaksilahkeiset vetävät köyttä yksissä tuumin useamman tunnin ajan. Rytmikkäät työlaulut ovat paikallaan siivittämään välttämätöntä rutiinia!
Nyt on päästy taas arkeen kiinni. Oppilaat ovat loman jäljiltä vähän pitelemättömiä, mutta vähintäänkin kohisten lähestyvä loppu saa minut antamaan paljon anteeksi. Tällä hetkellä meillä on enää kaksi viikkoa koulua jäljellä. On vaikea käsittää, että kohta vedetään viimeisiä tunteja ja valmistaudutaan jättämään hyvästejä 500 oppilaalle ja mainioille kollegoille. Vaikka matkanteko onkin ihan uskomattoman antoisaa ja hienoa, surullista on se, että sydämestä pala jää tälle mantereelle, mutta palata ei voi vierailemaan ihan tuosta vaan.
Tiedän, että kaikista eniten tulen kaipaamaan tätä omintakeista ja hulvatonta kansaa. On niin viihdyttävää, kun julkisilla alueilla ihmiset ovat oikeasti tekemisissä toistensa kanssa vaikka olisivatkin vieraita keskenään. Jos ghanalainen kokee tai näkee vääryyttä, ei hän lainkaan epäröi älähtää ellei jopa ryhtyä solvaamaan pahantekijää. Jos kuski hänen edessään törttöilee, pistää hän päänsä ulos ja huutaa, ”Driver why?” Jos hän näkee jotain kummallista trotron ikkunasta, hän kommentoi sitä kovaan ääneen muiden kanssa ja tuijottaa perään niin pitkään kuin voi (tähän kummalliseen sisältyy myös valkoinen ihminen). Kaikki tämä takaa sen, että jos lähdet kotiovestasi ulos, tylsistymisen vaaraa ei ole.
Vitsailussa ghanalaiset ovat ihan omaa luokkaansa. Joka päivään sisältyy niin monta hauskaa kohtaamista, että hupia niistä riittää vielä jälkeenkin päin. Toki monet jutut ovat samaa kauraa: joka ikinen kerta Marien esittäytyessä vastapuoli heittää: ”Mary, Jesus’ mother!”. Mutta yhden kerran vastalaukaus yllätti: ”Mary Christmas!” Ghanalaisten englannissa on tietyt maneerit, joita kaikki noudattavat yksissä tuumin. ”Small small” tarkoittaa vähän, ”Do you hear what I’m saying?” Ymmärrätkö mitä tarkoitan?, ”It’s sweet” se on herkullista. Ruokaillessa ruoattomalle sanotaan” You are invited”. Monien ilmausten todellisen merkityksen olemme jo oppineet tuntemaan. ”I’m coming back very soon” tarkoittaa että puhujaa ei kannata odottaa takaisin moneen tuntiin tai jopa saman päivän aikana. ”One day one day” on avoin futuuri, enemmänkin tarua kuin totta.
Vielä kerron yhdestä projektista, jossa olemme olleet nyt pari kertaa mukana. Muutamat ghanalaiset ystävämme ovat pistäneet alulle lastenkyläprojektin, joka tulee tarjoamaan perhemäisen kodin ehkä 40 lapselle. Keskelle viidakkoa, pienten kylien läheisyyteen on alettu muodostaa tätä pihapiiriä. Kaivo on pian kaivettu, yhdet perustukset valettu ja ensi viikolla aletaan rakentaa. Eilen vietimme kylässä kunnon työpäivän. En olisi uskonut pystyväni kantamaan mitään pääni päällä, mutta niin vaan me keltanokat pistimme menemään rakennustiiliä paikasta toiseen. Se onkin arvaamattoman helppoa, eikä väsytä ollenkaan niin kuin käsillä kantaminen. Tämä hanke on hyvä juttu ja sellainen, johon itse voisin panostaa myöhemminkin. Toisin kuin valitettavasti moniin kehitysyhteistyöprojekteihin, tämän rehellisyyteen voin oikeasti luottaa, sillä tiedän etteivät omistajat ole aikeissa vetää rahaa välistä omiin tarkoituksiinsa. Projekti on vielä alkutekijöissään ja rakennussuunnitelma on viisivuotinen, mutta ensimmäiset asukkaat aiotaan kotiuttaa jo tämän vuoden puolella. Tässä on siis sinullekin oiva mahdollisuus auttaa! Olen käytettävissä mikäli kaipaat lisätietoa. Nyt hyvää yötä, on aika saattaa kirjoittaminen päätökseen. Palataan vielä ennen kuin lähdemme Marien kanssa lopputurneelle!
Tilaa:
Kommentit (Atom)