Valivaihe

Hei taas!
Nyt on meneillään käännekohta Ghanan seikkailussa. Perjantaina lopetimme hommat koulussa, viikonlopun vietimme ICYE:n leirillä ja huomenna lähden Marien kanssa kuukauden reissuun Ghanassa ja Burkina Fasossa. Tämä viikko koulussa on ollut haikea ja huikea. Pidin viimeisillä tunneilla visailuja, leikkejä ja lauluja, ja voi että miten hauskaa oli! Perjantaiaamuisin meillä on aina tunnin mittainen ”jumalanpalvelus”, jossa joku opettaja saarnaa, lauletaan, kerätään kolehti ja tanssitaan. Tänä perjantaina tanssiosuus oli aivan erityisen pitkä. Rummut soi, lauletaan ja tanssitaan. Aivan huippua! Palaamme koululle vielä yhdeksi päiväksi reissun jälkeen, sitten se on lopullisesti menoa..

Leirillä oli tosi mukavaa tavata kaikkia vapaaehtoiskavereita ja jakaa kokemuksia. Meitä on vain viisi jotka lähtevät kotiin nyt maaliskuussa, muut viettävät kokonaisen vuoden. Toisaalta tämä kuusi kuukautta on liian lyhyt ja hurahti turhan äkkiä, toisaalta vuoden palvelus olisi aika hurjan pitkä.

Tänään olemme pakanneet minimimäärän tavaroita pieniin reppuihimme, ja yritämme pärjätä niillä kuukauden verran. Aloitamme Bosomtwi-järveltä, joka on tässä aika lähellä. Siitä jatkamme Volta-järvelle ja yritämme päästä veneellä jonkun matkaa sen halki, ja jatkamme pohjois-Ghanan kautta Burkina Fasoon. Siellä parin viikon pyörähdys, ja sitten palaamme Kumasiin muutamiksi päiviksi ja lähdemme Accraan valmistautumaan kotimatkaan. Tässä tämä siis oli.

Työvaiheen päätyttyä voin sanoa olevani tyytyväinen siihen, miten kaikki sujui. Minun ei tarvinnut keksiä koulussa itselleni väen väkisin hommaa, vaan sain heti alusta alkaen selkeän työtehtävän englannin lukemisen parissa. Olen iloinen, että sain opettaa niin monenikäisiä (6-15 -vuotiaita). Pienet lapset olivat välillä raisuja ja kanteluun taipuvaisia, mutta oli palkitsevaa saada heidät ymmärtämään, mistä milloinkin on kyse. Yläluokkalaiset tajusivat paremmin, mistä koulussa on kyse, ja varsinkin koulun vanhimmilla oli todella hyvä opiskelumotivaatio ja uteliaisuus. Heidän kanssaan saattoi myös jutella suuremmista linjoista kuin vain kirjan lauseiden merkityksistä. Koulu perustuu paljon ulkoa opetteluun ja toistoon, ja toivon saaneeni oppilaat käyttämään edes vähän enemmän maalaisjärkeä ja ylipäätään ajattelemaan. Luovuudelle ei myöskään anneta tässä koulumaailmassa arvoa, ja otin myös tämän osa-alueen käyttöön tunneilla. Liikunnan opettaminen oli toivottavasti myös hyödyllistä, ja ainakin hauskaa. Pienemmät lapset kyllä yltyivät välillä aivan hurjiin tappeluihin ja huutoon leikkien tuoksinassa, ja aika meni joskus vain heidän taltuttamiseensa. Mutta ainakin saatiin purettua heidän lähes loputonta energiaansa.

Olen onnellinen ja innoissani lähteä huomenna tien päälle. Palataan asiaan kuukauden kuluttua!