perjantai 25. joulukuuta 2009
perjantai 11. joulukuuta 2009
Täälläkö taas
Pahoittelut lukijoille kun päivitän näin tiuhaan tahtiin. Uskon että joillekin voi muodostua ongelmaksi pysytellä perässä, kun materiaalia vaan tulee ja tulee..
Alkukevennyksestä allikkoon. Vielä viikon verran töitä ilman vapaita, sitten koittaa iloinen viiden päivän etujoululoma. Suunnitelmissa on pikku reissuja lähiympäristöön ja lekottelua. Töissä on erilainen äänimaailma nyt kun työkaveriltani Bartekilta (joka yleensä huutaa koko ajan) on mennyt ääni. Hän tyytyy kommunikoimaan vieraiden kanssa näyttämällä vuorotellen kahta lappua: "Any ice or lemon?" ja "Anything else?" Oman ongelmansa tuottavat sitten asiakkaiden huonot silmät, jotka estävät heitä ymmärtämästä näitä pikku viestejä.
Joulukuun kylmyys on välillä hellittänyt ja ulkona on voinut jopa hengailla, mutta pariksi seuraavaksi viikoksi on luvattu taas hyytävää menoa. Toinen huonekaverini Sara lähtee huomenna Lontoon kautta koti-Unkariin lomailemaan. Joulu vietetään näin ollen tilavammissa tunnelmissa. Olen suunnitellut pikku joulukoristelua ja muuta aiheeseen liittyvää, että tännekin saisi jonkunlaisen joulun. Thaikaverit on vähän pihalla, koska eivät ole koskaan viettäneet joulua, joten saan opastaa heitä postissa saapuneiden riisipuuron ja glögin saloihin. Eiköhän siitä hyvä tule!
Viime lauantaina vietimme päivän vähän isommassa Penzancen kaupungissa. Matkan tärkein etappi oli ruokailu thairavintolassa, jonne A on yrittänyt minut monta kertaa jo viedä, mutta paikka on aina ollut suljettu niinä hetkinä. Vihdoin onnisti, ja ai että se ruoka oli hyvää! Jotkut osiot toi kyllä kyyneleet silmiin tulisuudessaan, mutta olen aina ihan onnessani kun tarjolla on mitä tahansa muuta kuin chipsejä ja mauttomia lihoja ja keitettyjä kasviksia. Olen rakastunut thaimaalaiseen tapaan syödä: annokset on keskellä pöytää ja niistä jaetaan niin että jokainen saa maistaa kaikkea. Ja jos onkin omia annoksia, niistäkin jaetaan kaikkien muiden kanssa ja lautaselle vaan ilmestyy uusia ruokalajeja.
Sunnuntaina luvassa oli perienglantilainen lounas perienglantilaisessa pubissa kotoisine koristuksineen ja takkatulineen. Olimme liikkeellä muutaman enkuntuntilaisen kanssa, kivoja tyyppejä. Ruokalistalla oli juuri niitä chipsejä, lihoja ja kasviksia, mutta sitä maukkautta! Meidän hotelliruuasta puhuttaessa maku ei ole niinkään olemassaoleva asia, joten tämä oli jotain uutta. Jättiannoksiin kuului jätti- Yorkshire pudding eli sellainen munkkitaikinasta tehty ohut suolainen muodostelma. Aterian kruunasi aivan erinomainen juustokakku.
Syöminen on siis ollut pinnalla viime päivinä. Täytyy pistää sormet ristiin että pysyisi tämän jälkeen itsekin pinnalla uima-altaassa.
Alkukevennyksestä allikkoon. Vielä viikon verran töitä ilman vapaita, sitten koittaa iloinen viiden päivän etujoululoma. Suunnitelmissa on pikku reissuja lähiympäristöön ja lekottelua. Töissä on erilainen äänimaailma nyt kun työkaveriltani Bartekilta (joka yleensä huutaa koko ajan) on mennyt ääni. Hän tyytyy kommunikoimaan vieraiden kanssa näyttämällä vuorotellen kahta lappua: "Any ice or lemon?" ja "Anything else?" Oman ongelmansa tuottavat sitten asiakkaiden huonot silmät, jotka estävät heitä ymmärtämästä näitä pikku viestejä.
Joulukuun kylmyys on välillä hellittänyt ja ulkona on voinut jopa hengailla, mutta pariksi seuraavaksi viikoksi on luvattu taas hyytävää menoa. Toinen huonekaverini Sara lähtee huomenna Lontoon kautta koti-Unkariin lomailemaan. Joulu vietetään näin ollen tilavammissa tunnelmissa. Olen suunnitellut pikku joulukoristelua ja muuta aiheeseen liittyvää, että tännekin saisi jonkunlaisen joulun. Thaikaverit on vähän pihalla, koska eivät ole koskaan viettäneet joulua, joten saan opastaa heitä postissa saapuneiden riisipuuron ja glögin saloihin. Eiköhän siitä hyvä tule!
Viime lauantaina vietimme päivän vähän isommassa Penzancen kaupungissa. Matkan tärkein etappi oli ruokailu thairavintolassa, jonne A on yrittänyt minut monta kertaa jo viedä, mutta paikka on aina ollut suljettu niinä hetkinä. Vihdoin onnisti, ja ai että se ruoka oli hyvää! Jotkut osiot toi kyllä kyyneleet silmiin tulisuudessaan, mutta olen aina ihan onnessani kun tarjolla on mitä tahansa muuta kuin chipsejä ja mauttomia lihoja ja keitettyjä kasviksia. Olen rakastunut thaimaalaiseen tapaan syödä: annokset on keskellä pöytää ja niistä jaetaan niin että jokainen saa maistaa kaikkea. Ja jos onkin omia annoksia, niistäkin jaetaan kaikkien muiden kanssa ja lautaselle vaan ilmestyy uusia ruokalajeja.
Sunnuntaina luvassa oli perienglantilainen lounas perienglantilaisessa pubissa kotoisine koristuksineen ja takkatulineen. Olimme liikkeellä muutaman enkuntuntilaisen kanssa, kivoja tyyppejä. Ruokalistalla oli juuri niitä chipsejä, lihoja ja kasviksia, mutta sitä maukkautta! Meidän hotelliruuasta puhuttaessa maku ei ole niinkään olemassaoleva asia, joten tämä oli jotain uutta. Jättiannoksiin kuului jätti- Yorkshire pudding eli sellainen munkkitaikinasta tehty ohut suolainen muodostelma. Aterian kruunasi aivan erinomainen juustokakku.
Syöminen on siis ollut pinnalla viime päivinä. Täytyy pistää sormet ristiin että pysyisi tämän jälkeen itsekin pinnalla uima-altaassa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)