Olemme Saran kanssa kuin kaksi mummoa: ulkona sataa ja meitä kolottaa niin pysymme koko päivän kotosalla, kudomme ja kuuntelemme kuorosovituksia joululauluista. Näin otimme myös ensimmäisen askeleen kohti joulua: tähän mennessä sen tuloa on ollut vaikea uskoa. Äsken satoi rakeita, mutta lämpö sulatti ne heti.
Arkinen puurtaminen on jatkunut entisellään sitten viime kirjoituksen. Kuluneiden päivien pisimmät retket ovat suuntautuneet St Ivesin Tescoon ja takaisin. Jännitystä työpäiviin ovat tuoneet väärät palohälytykset, joiden myötä koko yli satapäinen henkilökunta+vierasjoukko on rahjustanut kuka huonoilla ja kuka vetreämmillä jaloillaan läheiseen autotalliin.
Tieto siitä, että kolmen viikon päästä hotelli menee kiinni muutamaksi päiväksi, sekä tuleville päiville ja joulu-uudenvuoden ajalle tehdyt sunnitelmat ilostuttavat mieltä. Kerron niistä lisää myöhemmin. Nyt koitan onnistua lataamaan kuvia sanojen sijaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jeejee! Nyt täällä kirjoittaa ihan oikeasti Maija, edellisen kirjoitti äiti niinkuin saatoit arvata. Sää kuulostaa tutulta, täälläkin sataa. Tescoa ei tosin Ikurista tai edes Treelta löydy, kovin harmillista.
VastaaPoistaLämmöllä siskosi