Osallistun kerran viikossa kirjastolla pidettävälle englannintunnille. Ryhmässämme on monta meidän hotellilta ja muutama muualta, kansallisuuksinaan thaimaa, unkari, ranska ja baskimaa. Ohjelmassa on lähinnä pikku harjoituksia ja juttelua, mutta tärkeintä itselleni on juuri muiden nuorten tapaaminen ja tähän maahan liittyvän nippelitiedon kerääminen natiiviopettajan tarinoista. Viime viikolla käsittelimme epä- ja virallisia kutsuja, ja tänä maanantaina opettaja toi tunnille muutamia itse saamiaan kutsuja - ei mihin tahansa bileisiin vaan Buckinghamin palatsiin! Kävi ilmi, että hän on ilmeisesti eläkkeellä oleva anglikaanipappi tahi -piispa, ja työskenteli jonkin aikaa kuningattaren palveluksessa kymmenisen vuotta sitten (tehtävä ei täysin valjennut minulle). Saimme nähdä niin istumajärjestyksen ja menun palatsin päivällisiltä, viime vuoden joulukortin kuningattaren allekirjoittamana kuin kirjeen prinssi Charlesilta. Ei täällä siis minkään turhien jätkien kanssa olla tekemisissä.
Tunneilla myös aloitti opettajaharjoittelijana ruotsalainen tyttö. En olisi ikinä uskonut että naapurimaalaisen tapaaminen ja muutaman lauseen pinkeäminen muistin hämäristä voisi joskus tuottaa niin paljon iloa! Tuntui melkein kuin olisi tavannut sukulaisen pitkästä aikaa. Hän oli ensimmäinen pohjoismaalainen johon olen täällä törmännyt.
Satunnaisten tunnekuohujen saattelemana elämä täällä on taapertanut tasaiseen tahtiinsa. Olen käynyt huonekavereiden kanssa taivastelemassa isompien kaupunkien ihmeitä, viimeksi eilen Plymouthin kauppojen tavarapaljouden äärellä. Thaimaalainen A tutustuttaa minua innolla thai- ja muuhun aasialaiseen ruokaan; viimeksi illastaessamme tein tuttavuutta paahdetun ankan kanssa ja nyt napsin orapihlajanmarjalastuja. Marraskuu toi tullessaan tyrmäävän tuulen, hyytävän ja arvaamattoman sateen sekä yksinkertaisista ikkunoista sisälle änkevän kylmyyden. Mamman kutomat villasukat ja partiovermeet lämmittävät mieltä ja ruumista.
Lopuksi yritän onnistua lataamaan kuvan tai toisenkin kotikaupungistani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Talvi tulee täällä pohjoisemmassakin, kylmenee. Pitelemme kiinni ohuesta valkoisesta peitteestä maan kaunistuksena. Koeta pärjätä siellä Atlantin tuulissa - yksinkertaisten ikkunoiden takana. Ihmettele! Lähetämme lisälämmitykseksi paljon rakkautta!
VastaaPoistaKotijoukot