Väliraportti

Heipparallaa!

Pahoitteluni siitä että blogi on jäänyt niin vähälle huomiolle. Täältä pesee kuulumisia viime kuukausilta (!).

Reissun jälkeen palasimme arkeen sukkelaan. Työ baarissa on ollut kiireistä, mutta viime aikoina on helpottanut kun uusi puolalainen Robert aloitti kolmantena baarilaisena. Saan myös nauttia yhä useammin puolan sointuisasta ja laulavasta (...) kielestä, kun kaksi kollegaani intoutuvat kaskuilemaan keskenään äänekkääseen puolalaiseen tapaan baarin takahuoneessa, ja juuri sellaisina hetkinä kun palvelun puolella tarvittaisiin ihmisiä. Monet kerrat täytyy heitä kehottaa tarttumaan sorviin.

Pomojen kanssa on ollut kahnausta niin meillä baarimikoilla (emme pitäneet tilaa tarpeeksi siistinä ja saimme välillä huonoja kommentteja palvelusta. Tämä tapahtui aikana kun meitä oli vain kaksi töissä ja se oli pelkkää hullunmyllyä yrittäessämme niin jakaa juomia kuin kerätä laseja) kuin parhaalla kaverillani A:lla. Olen koko vuoden auttanut häntä kerran viikossa sänkyjen petaamisessa, ja nyt yhtäkkiä se ei enää sovikaan ylemmille tahoille. Nyt olis vielä viikko jäljellä ja yhä saan vastailla kysymyksiin kuten "Miksi autat häntä?", mikä tuntuu etenkin tässä pisteessä turhemmalta kuin mikään.

Joka tapauksessa jonkin sortin rauha on päällä maan, ja edessä on enää reilu viikko elämää St Ivesissa. Parin tunnin päästä kaverini Anni saapuu tänne, mikä on ihan mahtavaa! Viimeinen viikko sujuu siis hieman erilaisen arjen merkeissä, vaikkakin paljon on vielä töitä luvassa viimeiseen päivään saakka. Olen vastaanottanut tänne Englannin aurinkorannalle muitakin arvovaltaisia vieraita. Helmikuussa serkkuni Anna pistäytyi täällä tutustumassa täkäläiseen menoon ennen kuin jatkoimme Bristoliin laulaja Imogen Heapin keikalle. Viikon verran sain myös kestitä koko Ruusukallion konkkaronkkaa. Vuokrasimme asunnon ja vietimme laatuperheaikaa thaimaalaisilla mausteilla höystettynä. On ollut aivan loistavaa saada tänne vieraita!

Viikko-ohjelmaani on armon vuonna 2010 sisältynyt myös sunnuntairetki A:n kanssa. Joka sunnuntai tietyn bussiyhtiön matkat maksaa punnan, matkustaa sitten minne tahansa Cornwallissa. Olemme valinneet joka viikko uuden kohteen ja selvittäneet mitä sieltä löytyy. Paikat eivät ole aina olleet maailman hohdokkaimpia; mm. kenties parinsadan asukkaan Threemilestonessa kävimme Sparissa ja kävelimme yhtä noin kahdesta sen kadusta, Cambornessa löysimme Mäkin ja vanhan tinakaivoksen ja Helstonissa järven.

Muutamana tiistaina olen käynyt St Ivesin Western Hotellissa osallistumassa konseptiin nimeltä The Last Jazz Club Before New York. Seuranani on ollut baskimaalainen Janide, myöskin innokas musiikin ystävä ja ihana tyttö muutenkin. Ne ovat olleet todella virkistäviä ohjelmanumeroita harvoille vapaailloille. Elävä musiikki on jotain korvaamatonta.

Viime viikolla näin myös suomalaista Tiinaa eli vakiintunutta Cornwallin-asukkia, jonka luona kävin ennen joulua. Nyt tutustuimme Tate St Ivesiin eli modernin taiteen museoon, jonne olen kaavaillut meneväni koko tämän 6 kuukauden ajan. Kulturelli päivämme ulottui myös Barbara Hepworth -kuvanveistäjän puutarhaan, jossa tämän kuulemma maailmankuulun veistäjän pystejä oli useampi. Kyseiset möhkäleet olivat hienoja ja työllä ja tuskalla valmistettuja, mutta vaikka taiteesta pidänkin niin kyseinen tyylilaji ei yletä ymmärrykseeni. Niin jäi nämäkin paadet mysteereiksi, joiden tulkinnan yrittäminenkin oli ylitsepääsemätön este. Tiinan kanssa sovittiin seuraava tapaaminen Suomeen, jonne hän on tulossa käymään keväällä, ja vieläpä Tampereelle!


Nyt on siirryttävä muihin toimiin sillä Annin ei sovi saapua tänne kuin hylätyn orpolapsen jota kukaan ei ole vastassa. Pahoittelen jos kirjoituksen kielellisessä asussa on puutteita tai räikeitä virheitä, en nyt ehdi sitä enää lukemaan läpi. Rakkautta, palaillaan!