Latteudestaan huolimatta otsikko pitää paikkansa. On tullut aika päätellä puolen vuoden Britannia-ompelus ja palata siihen "oikean" arjen tikkaamiseen. Tavallaan tuntuu, että tämä meni ihan hetkessä ohi; toisaalta taas St Ives muodostui niin kodiksi, etten enää ihan kirkkaasti muista kaikkia Suomen asioita. Jos siis minut tavatessasi en löydä suomenkielisiä sanoja tai suuntaan merelle (joka Tampereella tulee olemaan hankalaa), koita olla ymmärtäväinen.
Viimeiset kuusi kuukautta on ollut tätä: olen asunut ensimmäistä kertaa poissa kotoa ja aluksi vieraiden ihmisten kanssa huoneen jakaen ("tyttöjen intti" ei ole paha vertaus, kiitos Samuli! :)), oppinut uuden työn, oppinut toimittamaan asiani ja tekemään asiakaspalvelua englanniksi, saanut uusia kavereita ja ystäviä, oppinut myös muista kuin englantilaisesta kulttuurista, matkustanut ympäri saarta enemmän kuin olisin osannut unelmoida, oppinut tuntemaan itseäni ja muita paremmin, uinut Atlantissa, oppinut monen monta Englannin menneiden sekä tämän vuosikymmenen hittiä, oppinut laittamaan thaimaalaista ruokaa ja vähän suomalaistakin, tavannut todella monta ihmistä ja elänyt hyvää elämää.
Tälläinen hyppy tuntemattomaan ja siitä kunnialla selviäminen ovat lisänneet itsevarmuuttani sekä luottamusta Jumalan suunnitelmien voimaan. Minne elämä viekään, I'm ready to go. On ollut superkiinnostavaa elää erilaista arkea jonkin aikaa, mutta äärimmäisen innokas olen myös palaamaan kotiin. Lämpimät tunteet lähimmäisiä ja arjen haasteita kohtaan ovat vaan kasvaneet kasvamistaan. Suomen kesä kutkuttaa mieltä, se on kuitenkin paras kaikista!
Tällä hetkellä olen Cardiffin Nomad-hostellin olohuoneessa. Olemme olleet enkkuparhaan kaverini A:n kanssa reissun päällä viime viikon maanantaista lähtien. Matka on käsittänyt Edinburghin, Aberdeenin, Invernessin ja Glasgowin Skotlannissa, Lontoon ja Bathin Englannissa ja nyt tämän. On ollut mahtavaa vähän vielä jatkaa saarella oleilua, ja olemme nähneet upeita paikkoja. Lauantaina palaamme kumpikin koteihimme.
Englanti-projektin myötä tämä blogero päättyy tähän. Kiitos lukijoille, on ollut ilo kirjoittaa! Nähdään kotimaassa, en malta odottaa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti