Lokakuu ilman lokaa

Hepskukkuu! Hengailu Ghanan auringon alla jatkuu. Yksi suuri muutos edelliseen kirjoitukseen on uuden vapaaehtoisen, puolalaisen Paulinan saapuminen meidän kouluun ja kotiin. Nyt meitä on siis kolme siskoa! Paulinan osa-alue koulussa on ICT eli Information and Communication Technology. Täällä ICT tuntuu olevan aika tärkeässä roolissa koulujen opetussuunnitelmassa. Jo ekaluokalla eli kuusvuotiaana opetellaan, mikä on näppäimistö, hiiri ja niin edelleen. Yläasteella käydään softaa ja sen sellaista. Tuntuu vähän hassulta, että atk:ta opetetaan enemmän kuin vaikka maantietoa, kun käytännön harjoittelua on vain harvoin ja tietsikkaluokassa on vain muutama kone yli 30 hengen luokille. Lisäksi harvalla on kone kotona, eikä siis sen tuomaa mahdollisuutta harjoitella omalla ajalla. Tietokoneita siis yritetään kovasti opettaa, mutta ei niitä paljoa tosielämässä täällä käytellä. Ehkä täällä varaudutaan tulevaisuuteen, jossa tietsikat olisi yhtä suuressa osassa kuin länsimaissa. Saa nähdä.

Arki Kumasissa on asettunut mukavasti raiteilleen. Aamuisin herätään ennen kuutta. Perheen tytöt lähtee kouluun vähän meitä ennen; oppilaiden on oltava koululla jo seiskalta lakaisemassa lattioita ja tekemässä jotain muita hommia. Me juodaan aamuteet kodin parvekkeella ja huikataan leivänmyyjä pihallemme kun se osuu kierroksellaan talomme kohdalle. Siinä missä Suomessa lähdetään supermarkettiin kun tulee tarve ostaa jotain tiettyä, täällä se ostetaan auton ikkunasta ruuhkassa istuen, katukauppiaalta tai pikku kioskista. Aamupalan jälkeen kävellään taksille, joka lähtee liikkeelle vasta kun penkit on täynnä. Koululla pidetään tunnit ja lähdetään litomaan. Mennään taksilla kotiin tai trotrolla kaupunkiin. Trotro on pikkubussi, joka samoin kuljettaa kerralla niin monta ihmistä kun mahdollista. Kotona valmistellaan seuraavan päivän tunnit, syödään päivällinen, pelataan korttia ja jutellaan perheen kanssa. Joskus pestään pyykkiä tai autetaan ruuanlaitossa. Kenties päivän ohjelmaan kuuluu myös nettikahvila. Päivä koulun jälkeen kuluu tosi nopeasti, ja pian jo ramasee niin että on aika kömpiä petiin. Siinä sitten uinahdetaan kun heinäsirkat soittaa viulua ja imaami tekee rukouskutsuja alueen moskeijasta käsin.

Vaikka tästäkin kaupungista löytyy moskeija jos toinen, on Ghana enimmäkseen kristitty maa. Ja sen kyllä näkee ja kuulee. Juttukaverille kuuluu tänään hyvää Jumalan armosta, kirkkoja on suunnilleen joka korttelissa ja taksien ikkunoissa on Raamatun lauseita. Olen käynyt tähän mennessä kahdessa eri kirkossa, toinen pieni karismaattinen kirkko ja toinen katolinen. Kumpaankin messuun kuului laulua ja tanssia kuten arvata saattaa! Toisen saarna pidettiin paikallisella twin kielellä, mutta sävy oli todella palava ja melkein raivokas. Toisessa kirkossa saarna oli kaksikielinen, mikä oli mukava juttu meille. Katolisessa kirkossa soi sähköurut, lyömäsoittimet ja kahden kuoron laulu, toisessa oli paikalla bändi. Kolehti kerättiin, samoin ruoka- ja käyttötavaralahjoja. Ehtoollinen pidetään kerran kuussa. Kirkkokansa on kaikenikäistä. Toisessa kirkossa miehet ja naiset istuivat eri puolilla salia, mistä en pitänyt. Lisäksi lapset olivat erillään takarivissä. Ja katolisen kirkon messussa oli pyhäkoulu. Usko on ennen kaikkea iloinen ja luonnollinen asia, sitä ei piilotella tai kyseenalaisteta.


Nyt on aika lopettaa ja lähteä siirtämään tämä nettiin. Pimeä on laskeutunut ja tiistai-illan tilaisuus kajahtelee läheisestä kirkosta. Kotona pauhaa telkkari ja tytöt tekee läksyjä. Meidän mummo käyttää sateella ihka aitoja talvisaappaita! Arvelen että ovat semminkin liian kuumat täällä, vaikka kuinka sataisi. Voi suomen kieli, se ei kyllä luista enää entiseen malliin, vaikka meitä kolme täällä onkin. Joka kerta tuntuu yhtä oudolta alkaa puhua suomea. Tai kirjoittaa! Eli laitanpa nyt pisteen tälle ja vaihdan twihin: Me ko internet. Heippa!