Reissua ja helletta

Täällä taas. Viikot kulkevat koko ajan nopeammin, kun on paljon tekemistä ja yllättäviä käänteitä. Ilmassa vaikuttaa siltä, että sadekausi on päättymäisillään ja kuiva kuuma kausi nostaa päätään. Tällä viikolla yhtenä aamuna satoi. Meitä oli koko perhe kotona, mukaan luettuna isä eli koulumme omistaja. Heräsin normaaliin aikaan eli puoli kuudelta, kukaan muu ei ollut vielä hereillä. Itse asiassa koko jengi jatkoi kuorsaamista kahdeksaan asti, jolloin tuntien tulisi virallisesti alkaa. Kysyin, miksei mennä kouluun ajoissa. Syynä oli sade, jonka loppumista odotimme. Sade ei kuitenkaan lakannut kuin vasta aamupäivällä, joten menimme kouluun noin yhdeksäksi. Ala-asteen opettajista kukaan ei ollut paikalla, yläasteella muutamat tunnit alkoivat hiljakseen pyöriä harvoille oppilaille. Näin siis sateella.

Kotona soi arabimusiikki, en tiedä miksi. Tänä viikonloppuna juhlimme kaverin synttäreitä ja törmäsimme sattumalta suomalaiseen pariskuntaan. Meitä on siis ainakin viisi tässä maassa! Pyörimme myös kaupungilla toisesta kaupungista vierailulle tulleiden toisten vapaaehtoisten kanssa. Kaupunki alkaa vähitellen tulla tutuksi, mutta koska karttoja ei liiemmin ole saatavilla, en silti oikein hahmota kokonaiskuvaa ja eksymisen vaara on olemassa. Onneksi kuitenkin kadulla kulkijat ovat niin ystävällisiä kuin ovat. Jos kysyy jonkin paikan sijaintia, moni lähtee omin jaloin saattamaan perille, vaikka olisi itse matkalla toiseen suuntaan!
Eräs kokemus kaupungilla on Kumasi Central Market, Länsi-Afrikan suurin tori. Alue on valtava, ja kun se on yleensä aina tupaten täynnä ihmisiä, on ahtaanpaikankammoisen painajainen valmis (mitä itse en onneksi ole). En ymmärrä miten siellä voi tehdä ostoksia, sillä kun kerran hyppää ihmismassan kyytiin, ei muuta voi kuin vain hilautua pieniä kujia pitkin ja väistellä ihmisten päidensä päällä kantamia lasteja. Meille valkoisille lisäohjelmaa tuovat kaikkien myyjien obroni (nimitys valkoihoiselle) ja How are you? –huudot ja käsivarteen tarrautuvat kaupustelijat. Myytävänä on tavaroita kuten sandaaleja, munalukkoja ja saippuaa, sekä ruokaa. Lihaosasto on aikamoinen näky! Siinä ollaan kaukana vakuumipakatusta vähärasvaisesta Pirkka-jauhelihasta.

Viime viikon viikonloppuna tehtiin retki Begoro-nimiseen kylään Eastern Regioniin. Siellä meitä odotti Nation Builder’s -orpokoti, paikka johon minut ihan ensimmäiseksi sijoitettiin vielä Suomessa ollessani. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja nyt siellä on ICYE:ltä töissä suomalainen Linda ja sveitsiläinen Alex. Kyläiltiin siis kuomien luona heidän projektissaan. Orpokoti oli oikein miellyttävä paikka, mutta siellä tajusin yhä paremmin miten korkea on meidän asumisen taso Kumasissa. Meillä on suihku, vesivessa ja sähköt toimii melkein aina. Begoron kodin asukkailla käytössä on ämpärisuihku, ulkohuussi ja iltaisin taskulamput. Sellainen onkin Ghanassa tyypillisempää kuin meidän olot.

Begorosta käytiin päiväseltään myös Volta-järvellä eli yhdellä maailman suurimmista tekojärvistä (se todella on aika suuri, sillä sen rannoilla on 740 pientä kylää, luettiin juuri Marien opaskirjasta). Matka taitettiin takseilla, ja millaisilla teillä! Autot vaan kolisivat hytkyessään pitkin teitä, joissa on ammottavia reikiä ja rotkoja. Välillä kuulosti siltä, että nyt tuli tämän auton loppu, mutta niin vain taitavat paikalliset kuskit onnistuivat kuskaamaan meidät perille (ja takaisin). Järvellä oli kaunista ja tuoksui vähän tutulta, toki metsätöntä ja kuumempaa kuin suomalaisen järven rannalla. Ja rantakaislikossa oli neonpunaisia lintuja! Me myös päästiin pikku kierrokselle puisella moottoriveneellä. Mikä kokemus! Toinen vierailun kohde aivan lähellä orpokotia oli kohtalaisen suuri vesiputous. Päätettiin myös hypätä uimaan, kerrankos sitä vesiputouksen alla suihkuttelee! Siinä sitten pärskittiin ihan Pocahontaksina paikallisten pikkupoikien kanssa.

Joitain hassuja havaintoja:
- koulun lähellä on vaatekauppa nimeltä German Quality, ja kyltissä on Obaman ja Shakiran kuvat
- koulun lähellä tepastelee pinkkejä tipuja
- aika usein näkee jonkun kantavan televisiota päänsä päällä. Eikä ne ole mitään taulutelkkareita.
- eilen nähtiin pakettiauto, jonka kyljessä luki Nuohouspalvelu Ahonen
- maito on oranssia ja metallitölkissä
- paluumatkalla järveltä meidän taksiin tuli yhdestä kylästä vuohi